Jorman parta luonnollisessa elinympäristössään

Tässä kuvia siitä Evon värjäripäivillä mietityttäneestä Jorman parrasta luonnollisessa elinympäristössään. Ehkä tämä auttaa hieman jäkälälajin tunnistamisessa. Ja vielä yleiskuva ympäristöstä:



(Kuvat: Eevulin poika Aapo)

Partaisat kurssisadot Evosta

Jorman parta (onko tämä vieläkin mysteeri?)


Päivin parrat


Seitikit leijumassa

Lisää kuvia täydennetään Killan galleriaan lähipäivinä! Kaikki kiltalaisten kuvat värjäyksistä ja muusta Evolla touhutusta ovat tervetulleita sekä galleriaan (meilaa Päiville, gallerian pääsivulla ohjeet) tai blogiin!

Jäkälävärjäyksen etiikka

Jäkälävärjäys on mielenkiintoinen luonnonväreillä värjäämisen alue - se on myös osa Suomen kulttuuri- ja värjäyshistoriaa. Tosiasia kuitenkin on, että jäkälät ovat kovin hitaasti uusiutuva luonnonvara. Voiko niitä sitten käyttää lainkaan värjäämiseen? Mitä mieltä muut blogin lukijat olette?
Tässä joitain mietteitä asiasta - itseäni asia ainakin askarruttaa:
1. Uhanalaisia ja harvinaisia jäkäliä ei kerätä ollenkaan
2. Ylipäätään jäkäliä kerätään VAIN vähän ja pieniä värjäysmääriä varten
3. Jäkäliä kerätään max kymmenesosa tai sitä vähemmän alueen kasvustosta
4. Samalta alueelta ei kerätä peräkkäisinä vuosina vaan jätetään luonnolle palautumisaikaa
5. Kerätään mahdollisuuksien mukaan vain jäkälän 'sieniosa' thallus (päällimmäisenä näkyvä osa). Tällä keräämistavalla pitäisi olla vähemmän haitallinen vaikutus jäkälän kasvuun - ?Väriaineet ainakin sijaitsevat sieniosassa.
6. Kerätään maahan pudonneita tai kasvupinnastaan irtautuneita jäkäliä ns. found lichens. Jäkälät voi myös kerätä alueelta, joka muutoinkin tullaan siistimään/ hävittämään. Värjäripäivien kurssijäkälien suhteen omatuntoni on puhdas : -) sillä jäkälät keräsin mummolan metsästä alueelta, joka tullaan jokatapauksessa raivaamaan luontopolun tieltä.

Voidaan myös tuumata sitä tosiseikkaa, että jäkälistä saadaan näitä harvinaisempia punaisia ja violetteja väriaineita ihan omien metsiemme tuottamana. Muutoinhan nämä värit useinmiten ovat peräisin aika pitkän kuljetusmatkan takaa tulleista väriaineista (ja ei niitä ns. synteettisiäkään värejä täällä Suomessa valmisteta...no Euroopassa kai kuitenkin). Itse kyllä haluan värifriikkinä kokeilla kaikenlaista ja tutustua moniin maailman väreihin, mutta koen tarpeellisena tiedostaa myös toimintani vaikutukset.

Jäkälävärjäystä - jorman parta on pop!

Värjäripäivillä tehtiin jäkälävärjäyskokeiluja Eevan mökkisaarelta tuomilla jäkälillä. Jäkälä ristittiin jorman parraksi, sillä sitä ei kukaan tunnistanut. Värjäyksen lopputulos oli oikein hieno oranssinruskea - myös jälkivärin.

Jäkälää ei päivien aikana tunnistettu, mutta nyt veikkaan vahvasti, että jokin rustojäkälä se on (Ramalina sp). Tähän päädyin siksi, että a. yhdessä näin jo Värjäripäivillä pähkäilimme nettikuvien perusteella, b. kasvupaikan mukaan (saarella; kalliolla tai kivilohkareella) ja c. värjäystuloksen mukaan. Colorian sivut sekä Dominic Cardonin kirjakin auttoivat tunnistamisessa.

Voisikos joku asiantunteva vahvistaa?