Juttuja Värillä lehteen!!!!

Hei väki!

Teemme taas Värjärikillan Värillä - jäsenlehteä - syksyn numero jaetaan jäsenille lokakuun aikana.

Olisikos bloggaajissa innokkaita juttujen kirjoittajia? Värillä -lehteen voi lähettää juttuja kaikesta luonnonvärejä ja niillä värjäämistä käsittelevistä aiheista. Lisäksi kiinnostavat myös läheltä liippaavat aiheet esim. kehruu, neuleet ja kaikki erilaiset käsityöohjeet joissa värjättyä materiaalia voi käyttää. Myös kirja-arvostelut/ suositukset hyvistä käsityöalan kirjoista.

Värillä -lehteen voivat kirjoittaa muutkin kuin Värjärikillan jäsenet. Ei -jäsen saa palkakseen ilmaisen lehden ja tietysti roppakaupalla lukijoiden ihailua : -)

Juttujen tulee olla perillä viimeistään 15.9.2008 mennessä ja ne voi meilata osoitteeseen tiina.leino@mac.com. Myös kuvamateriaali on tervetullutta!

Shibori-esimerkki

Tässä esimerkki kasvivärien käytöstä shibori-menetelmällä tehdyssä taidetekstiilissä.

Yläkulo. 2006. Päivi Vaarula

Hei kaikki

Tervetuloa Hämeenlinnaan Wetterhoffinkadulle 2.9. - 30.9. näkemään Merianne Nebon ja Päivi Vaarulan työn tuloksia. Meriannelta on näytteillä kenkiä ja laukkuja ja Päiviltä taidetekstiilejä. Kummankin töissä värjäys näyttelee yhtä osaa. Näyttely auki ma - pe 8 - 16.

Päivi

Värien kestoista

Värien kestoista

Kasviväreillä värjättäessä värinkestoihin vaikuttavat kovin monet seikat: kasvi, työvälineet, työmenetelmä, apuaineet, pH... Tästä syystä kasvivärjäyksessä kestoille voidaan antaa vain suuntaa antavia arvoja tai määritellä mutu määrittelyin, kestää hyvin tai huonosti jne. Kesto-ominaisuuksiakin on monia: valon, pesun, emäksien, happojen, hien, sään, kloorin jne. Kasvivärjäyksessä me useimmiten tarkoitamme valonkestoa kun puhumme värinkestoista. Villaahan pestään varovaisesti ja harvoin, joten siksi meillä Suomessa pesunkesto on jäänyt sivumpaan. Yleistäen voidaan sanoa että samalla kasvilla värjättäessä vaalemapi sävy kestää huonommin valoa ja tummempi huonommin pesua. Onneksi meillä on kuitenkin perinnetietoa hyvistä värikasveista:) !

Hämeenlinnan Keskiaikamarkkinoilla

Oltiin sitten Hämeenlinnassakin Keskiaikamarkkinoilla, 15.-17.8. Anttilan Eila ja Ojasen Sirkka hämmentelivät väripatoja kolmena päivänä, ja työnäytöstä kävi ihmettelemässä huomattava määrä markkinoilla käyneistä 11.000:sta ihmisestä. Työnäytöksemme oli osa aluetta, jolla Kulttuuriosuuskunta Kide (jonka jäseniä molemmat olemme) esitteli taitojaan tekstiilin ja keramiikan aloilla. Toki Värjärikiltaakin mainostimme joka toisessa lauseessa, jonka suustamme päästimme. Kuvissa esiinnymme me sekä värjäämiämme lankoja, joiden sävyt ovat peräisin krapista ja pihlajanlehdistä. Lisäksi värjäsimme vielä raparperinlehdillä ja paatsamankuorella. Suosittelemme näitäkin markkinoita kaikille vanhoista työtavoista kiinnostuneille!

(valokuvat: Susanna Immonen)

Workshop Suomen värikulttuuri perjantaina 5.9.2008

Tiedoksi väreistä muutenkin kiinnostuneille!

Tutkija Kirsi Kommonen tekee Helsingin kauppakorkeakoulussa väitöskirjatutkimusta kansallisista värikulttuureista tarkoituksena mm. vertailla kiinalaista ja suomalaista värikulttuuria.

Tutkimukseen liittyvässä workshopissa keskustellaan suomalaisesta värikulttuurista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Kirsi kutsuu paikalle alan ammattilaisia eri toimialoilta: mm. teollinen muotoilu, muotisuunnittelu, graafinen suunnittelu, sisustussuunnittelu, värikonsultointi ja koulutus.

Päivämäärä on perjantai 5.9. klo 12-16 ja tilaisuus järjestetään Helsingin kauppakorkeakoulun tiloissa Helsingissä. Toinen workshop järjestetään marraskuussa.

Mikäli sinulla on aiheesta kokemusta ja olet kiinnostunut osallistumaan ota yhteyttä suoraan Kirsi Kommoseen, sähköpostiosoite kirsi.kommonen(at)hse.fi

Head reisi! = Hyvää matkaa!

Laupan kartano kuva Päivi Hintsanen


Painotyö menossa kuva: Päivi Hintsanen


Olenpa taas yhtä kokemusta rikkaampi - ja Päivi myös! Vietimme toissa viikonlopun Eestissä perunapainon ja hyvien ihmisten parissa.

Osallistuimme kolmansille kansainvälisille Perunapaino festareille eli Rahvusvaheline Kartulitrüki Festivaleille. Festarit järjestettiin Laupan kartanossa n. 100km Tallinnasta Viljandin suuntaan. Festareiden järjestäjänä toimivat Katri Kuusk ja Mirja Majevski. Kartulitrüki festareiden kotisivuille pääset tästä http://www.printpotato.pri.ee/

Laupan kartanoon kokoontui perjantai - iltapäivänä parisenkymmentä ihmistä - suurin osa porukasta oli eestiläisiä taiteen/ graafisen/ tai jotain muuta sinnepäin alan opiskelijoita tai tekijöitä. Lisäksi me kaksi suomityttöä ja yksi espanjalainen valokuvaaja. Perjantai käynnistyi avajaisjuhlallisuuksilla. Tosi mainion avajaisluennon piti englantilainen John Phillips London Print Studiosta http://www.londonprintstudio.org.uk/index.html. John sai meidät uskomaan, että perunalla on painoarvoa - peruna on muuttanut maailmaa ja muuttaa sitä edelleen : -)

Lauantain ja sunnuntain työskentelimme. Perunapainoa tehtiin monenlaisille papereille ja monenlaisin värein mm. maavärejä käyttäen, tekniikkana munatemperana. Ja pidinpä itsekin pienen alustuksen lauantaina - kerroin maa- ja kasvivärien luonnonläheisistä käyttömahdollisuuksista kankaan- ja paperin kuvioinnissa.
Festareiden aikana valmistuneista töistä kootaan näyttely Eestin taideakatemian (Eesti Kunstakademia) galleriaan - toivottavasti mekin päästään sinne mukaan!

Ja kyllä, kyllä - peruna on kuin onkin aivan loistava työväline painokuvion tekemiseen: aina saatavilla, edullinen ja toimiva sekä melkoisen monipuolinenkin! Ja eestiläiset ovat mukavia, matkustaminen julkisilla välineillä älyttömän halpaa ja eestin kieli on suomalaisen korvassa ehkä maailman hauskin kieli. Festarista jäi mukavat muistot - festaritarinoita lisää sitten ehkä seuraavien Värjäripäivien nuotiotulilla....

Mesiangervo

Hei kaikki,

onkon kenellekkään sattunut seuraavanlaista punaisella verilipeäsuolalla mesiangervolla värjättäessä:
väriliemiemestä tulee ihanan turkoosinsinistä, mutta jostain syystä toisinaan väri ei tartu lankaan juuri ollenkaan tai lanka jää kirjavaksi ja toisinaan saan ihanaa sinivihreää väriä! Väriliemi ja aineiden mittauksen olen aina tehnyt täsmälleen Aittoniemen ohjeen mukaan. Voiko joku auttaa kysyy
Berthonia

Nokkosvärjäykset

Olisi mielenkiintoista kuulla onnistuiko värjäys nokkosenjuurilla värjäriviikonloppuna?

Jorman parta luonnollisessa elinympäristössään

Tässä kuvia siitä Evon värjäripäivillä mietityttäneestä Jorman parrasta luonnollisessa elinympäristössään. Ehkä tämä auttaa hieman jäkälälajin tunnistamisessa. Ja vielä yleiskuva ympäristöstä:



(Kuvat: Eevulin poika Aapo)

Partaisat kurssisadot Evosta

Jorman parta (onko tämä vieläkin mysteeri?)


Päivin parrat


Seitikit leijumassa

Lisää kuvia täydennetään Killan galleriaan lähipäivinä! Kaikki kiltalaisten kuvat värjäyksistä ja muusta Evolla touhutusta ovat tervetulleita sekä galleriaan (meilaa Päiville, gallerian pääsivulla ohjeet) tai blogiin!

Ehdotuksia Värjäripäiville

Kasasin tähän niitä kurssi/ luentoehdotuksia joista oli juttua Värjäripäivien aikana. Ehdotellaan joukolla lisää - saadaan runsaampi kirjo. Myös sopivaa kurssittajaa/ luennoitsijaa voisi ehdottaa - vaikka itseäänkin!

1. Puutarhan satoa väripadassa M. Nummi-Karttunen

2. Maavärit/ työnäytös & luento A. Wikström

3. Luonnonvärit ja ekologisuus - luento T.Laurila

4. Perinnetekniikat - kuten tänä vuonna nokkonen & kehruu

5. Vuoden 2009 värikasvi pietaryrtti - luento M. Keskitalo

6. Keskiaikainen värjäyskurssi: pukeutuminen ja värjäys k-ajan tyyliin

7. Nahan värjääminen

8. Koruja: puuhelmet, ja luu & sarvet väripadassa

9. Peruskurssin lisäksi vaikka n. joka toinen vuosi kyyppivärjäys: morsinko/ indigo ja selluloosakuitujen värjäys

10. Joku kansainvälinen kurssittaja

11. Luonnonpuretteet

12. Vuoden värikasvin pietaryrtin tiimoilta: luento keltaisista väreistä

12. Värjätyn materiaalin hyödyntäminen:

-koukkuaminen

-nauhat: lauta-, pirtanauha, kumihimo -tekniikka

-miniryijy

-käsintuftaus

Jäkälävärjäyksen etiikka

Jäkälävärjäys on mielenkiintoinen luonnonväreillä värjäämisen alue - se on myös osa Suomen kulttuuri- ja värjäyshistoriaa. Tosiasia kuitenkin on, että jäkälät ovat kovin hitaasti uusiutuva luonnonvara. Voiko niitä sitten käyttää lainkaan värjäämiseen? Mitä mieltä muut blogin lukijat olette?
Tässä joitain mietteitä asiasta - itseäni asia ainakin askarruttaa:
1. Uhanalaisia ja harvinaisia jäkäliä ei kerätä ollenkaan
2. Ylipäätään jäkäliä kerätään VAIN vähän ja pieniä värjäysmääriä varten
3. Jäkäliä kerätään max kymmenesosa tai sitä vähemmän alueen kasvustosta
4. Samalta alueelta ei kerätä peräkkäisinä vuosina vaan jätetään luonnolle palautumisaikaa
5. Kerätään mahdollisuuksien mukaan vain jäkälän 'sieniosa' thallus (päällimmäisenä näkyvä osa). Tällä keräämistavalla pitäisi olla vähemmän haitallinen vaikutus jäkälän kasvuun - ?Väriaineet ainakin sijaitsevat sieniosassa.
6. Kerätään maahan pudonneita tai kasvupinnastaan irtautuneita jäkäliä ns. found lichens. Jäkälät voi myös kerätä alueelta, joka muutoinkin tullaan siistimään/ hävittämään. Värjäripäivien kurssijäkälien suhteen omatuntoni on puhdas : -) sillä jäkälät keräsin mummolan metsästä alueelta, joka tullaan jokatapauksessa raivaamaan luontopolun tieltä.

Voidaan myös tuumata sitä tosiseikkaa, että jäkälistä saadaan näitä harvinaisempia punaisia ja violetteja väriaineita ihan omien metsiemme tuottamana. Muutoinhan nämä värit useinmiten ovat peräisin aika pitkän kuljetusmatkan takaa tulleista väriaineista (ja ei niitä ns. synteettisiäkään värejä täällä Suomessa valmisteta...no Euroopassa kai kuitenkin). Itse kyllä haluan värifriikkinä kokeilla kaikenlaista ja tutustua moniin maailman väreihin, mutta koen tarpeellisena tiedostaa myös toimintani vaikutukset.

Värejä pihalta ja kasvimaalta

Evolla juteltaessa nousi esiin yksi mahdollinen teema ensi vuoden Värjäritapahtumalle: "Värikäs kasvimaa" (tai jotain sen suuntaista). Kannatan lämpimästi tätä teemaa, sillä onhan niin, että värikasveja etsiessä ei aina tarvitse lähteä omaa pihaa tai puutarhaa tai toria kauemmaksi. Monenlaiset kasvimaan asukit käyvät värjäykseen, ja usein niistä nimen omaan ne osat, jotka muuten heitettäisiin pois. Laitan tähän virikkeeksi ja yllykkeeksi kuvan muutamista omista kasvimaavärjätyistä langoistani.

Värit ovat (vasemmalta alkaen): raparperin lehdet rautapuretuksella, raparperin lehdet, raparperin juuri kymävärjäyksellä, raparperin juuri, raparperin juuren jälkiväri, porkkanan naatit alunapuretuksella, porkkanan naatit alunapuretuksella harmaalle langalle, rikkaruohosekoitus alunapuretuksella harmaalle langalle, sipulin kuorten toinen jälkiväri, sipulin kuorten ensimmäinen jälkiväri ja sipulin kuoret alunapuretuksella. Lankana kaikisssa on joko 7 veljestä tai Nalle.

Nyt siis kaikki korjaamaan satoa omalta tai ystävien pihalta, ja suunnittelemaan ensi vuoden kylvöjä värikkäin taka-ajatuksin!

Satoa Evolta 2008

Hei kaikki Evon värjäripäivillä olleet
Kotona ollaan ja värjäripäivien univajeet on nukuttu pois. Jäljellä on siis vain mukavia muistoja nautittaviksi talven pimeinä päivinä, kun työ uuvuttaa ja lähes ainoa värikäs asia on oma lankakori, josta voi ammentaa väriä omiin käsitöihin.

Jokaisen onnistuneen tapahtuman takana on usein kourallinen ahkeria ja tunnollisia ihmisiä talkoohengessä. Niin nytkin, joten tässä suurkiitos jokaiselle killan toimitsijalle sekä Mintulle, joka toimi koko viikonlopunkin juoksutyttönä ahkerasti ja iloisena puhumattakaan kaikesta etukäteistyöstä.

On mukavaa huomata, että niin kurssien vetäjät kuin osallistujatkin jakavat tietojaan ja taitojaan auliisti toisillekin. Pidetään kuitenkin mielessä se, että joillekin heidän erityistaitonsa on heille elinkeino, joten käytetään opittuja asioita uuden ideoimiseen mutta ei matkimiseen. Matkiminen ei ole uuden luomista vaan kähveltämistä, ainakin jos siihen sisältyy liiketoimintaa. Kurssien vetäjät asettuvat alttiiksi väärinkäytöksille, joten olkaamme tässä asiassa hienotunteisia.

Värjäripäivillä tuli jälleen kerran todennetuksi se, että käsityö ja käsillä tekeminen on tärkeä kanava sekä kansallisen että kansainvälisen kulttuurin säilymisessä. Peinteet siirtyvät läpi vuosikymmenten, vuosisatojen, jopa vuosituhansien usein juuri käsillä tekemisen kautta.
Kun itse neulon, saan samalla ajatella tapahtuneita asioita, laskea vapaaksi tunteeni ja päästä kosketuksiin omien rajojeni kanssa. Käsillä tekeminen rauhoittaa ja säätää aivot toiselle tasolle raskaan työpäivän päätteeksi. Neulomisiini liittyy rakkaus ja huolenpito, halu tehdä jotakin kaunista ja hyvää itselle ja toisille. Itse tehdyllä on erityinen voima, jonka antaa siihen annettu tunne. Tärkeintä ei ole se, mitä valmistuu, vaan aika, energia ja voima, jonka on sitä valmistaessaan käsityön saajalle pyhittänyt.

Moni värjäripäivillä huuhailee sen kanssa, mitä kauniista itse värjätyistä langoista voisi tehdä. Siinäpä siis haastetta ensi vuoden värjäripäiviä suunnitteleville.

Terveisin Pirjo Lackberg