Nyt löytyy veriseitikkejä!

Nyt kaikki värjärit metsään - veriseitikit ovat nousseet pintaan joukolla (ainakin täällä Hämeessä)! Kuvassa on eilinen saaliini - enkä edes ehtinyt metsään etsimään, keräsin vain polun varrelta. Muitakin seitikkejä (keltaisia ja oransseja) löytyy mukavasti, ja ensimmäiset veriheltatkin ovat ilmaantuneet. Sitä paitsi syötäviä sieniä on myös paljon, aamulenkillä löytyy aina lounastarpeiksi herkkutatteja, ruskotatteja, leppärouskuja, limanuljaskoita ym. Antoisaa sienisyksyä kaikille!

Mäntpistiäinen

Seinävaatetta varten aloin taas värjäämään kankaita ja kudonnaisia. Värjäykseen on tullut "pieni", lähes 30-vuoden paussi johon me naiset monasti päädymme. Taas sormet syyhyää siihen malliin että moni muu asia saa jäädä taka-alalle.
Aloitin värjäyskokeilun pajunlehdillä. Kahlasin vanhoja värjäysoppaita läpi. Olin suorastaan unohtanut kuinka menetellään. Puretin ensimmäiset vanhat lakanat pesusoodalla ( jossain oppaassa suositeltiin puuvillalankojen purettamiseen) ja alunalla. Väri tuli haalempaa kuin seuraavalla keralla pelkällä alunalla puretettaessa. Olisko viikon liemen seisottamisella osuutta asiaan. Värjäsin pienemmällä liemimäärällä monta kertaa ja tuntui kuin koko ajan keltaisuus kirkastuisi. Toki erilaiset meateriaalit vaikuttaa tietty asiaan.
Kaikista kirkkain väri tuli tähän ylhäällä kuvassa olevaan poppanaan jonka kuteet on leikattu vanhoisa lakanoista.

Näin keltaiselta poppananpala näytti vielä sadevedellä huuhtomisen jälkeenkin. Pienet taitteet ei haittaa, aion käyttää niitä efekteinä seinävaatteessa.

Juttuja Värillä lehteen!!!!

Hei väki!

Teemme taas Värjärikillan Värillä - jäsenlehteä - syksyn numero jaetaan jäsenille lokakuun aikana.

Olisikos bloggaajissa innokkaita juttujen kirjoittajia? Värillä -lehteen voi lähettää juttuja kaikesta luonnonvärejä ja niillä värjäämistä käsittelevistä aiheista. Lisäksi kiinnostavat myös läheltä liippaavat aiheet esim. kehruu, neuleet ja kaikki erilaiset käsityöohjeet joissa värjättyä materiaalia voi käyttää. Myös kirja-arvostelut/ suositukset hyvistä käsityöalan kirjoista.

Värillä -lehteen voivat kirjoittaa muutkin kuin Värjärikillan jäsenet. Ei -jäsen saa palkakseen ilmaisen lehden ja tietysti roppakaupalla lukijoiden ihailua : -)

Juttujen tulee olla perillä viimeistään 15.9.2008 mennessä ja ne voi meilata osoitteeseen tiina.leino@mac.com. Myös kuvamateriaali on tervetullutta!

Shibori-esimerkki

Tässä esimerkki kasvivärien käytöstä shibori-menetelmällä tehdyssä taidetekstiilissä.

Yläkulo. 2006. Päivi Vaarula

Hei kaikki

Tervetuloa Hämeenlinnaan Wetterhoffinkadulle 2.9. - 30.9. näkemään Merianne Nebon ja Päivi Vaarulan työn tuloksia. Meriannelta on näytteillä kenkiä ja laukkuja ja Päiviltä taidetekstiilejä. Kummankin töissä värjäys näyttelee yhtä osaa. Näyttely auki ma - pe 8 - 16.

Päivi

Värien kestoista

Värien kestoista

Kasviväreillä värjättäessä värinkestoihin vaikuttavat kovin monet seikat: kasvi, työvälineet, työmenetelmä, apuaineet, pH... Tästä syystä kasvivärjäyksessä kestoille voidaan antaa vain suuntaa antavia arvoja tai määritellä mutu määrittelyin, kestää hyvin tai huonosti jne. Kesto-ominaisuuksiakin on monia: valon, pesun, emäksien, happojen, hien, sään, kloorin jne. Kasvivärjäyksessä me useimmiten tarkoitamme valonkestoa kun puhumme värinkestoista. Villaahan pestään varovaisesti ja harvoin, joten siksi meillä Suomessa pesunkesto on jäänyt sivumpaan. Yleistäen voidaan sanoa että samalla kasvilla värjättäessä vaalemapi sävy kestää huonommin valoa ja tummempi huonommin pesua. Onneksi meillä on kuitenkin perinnetietoa hyvistä värikasveista:) !

Hämeenlinnan Keskiaikamarkkinoilla

Oltiin sitten Hämeenlinnassakin Keskiaikamarkkinoilla, 15.-17.8. Anttilan Eila ja Ojasen Sirkka hämmentelivät väripatoja kolmena päivänä, ja työnäytöstä kävi ihmettelemässä huomattava määrä markkinoilla käyneistä 11.000:sta ihmisestä. Työnäytöksemme oli osa aluetta, jolla Kulttuuriosuuskunta Kide (jonka jäseniä molemmat olemme) esitteli taitojaan tekstiilin ja keramiikan aloilla. Toki Värjärikiltaakin mainostimme joka toisessa lauseessa, jonka suustamme päästimme. Kuvissa esiinnymme me sekä värjäämiämme lankoja, joiden sävyt ovat peräisin krapista ja pihlajanlehdistä. Lisäksi värjäsimme vielä raparperinlehdillä ja paatsamankuorella. Suosittelemme näitäkin markkinoita kaikille vanhoista työtavoista kiinnostuneille!

(valokuvat: Susanna Immonen)

Workshop Suomen värikulttuuri perjantaina 5.9.2008

Tiedoksi väreistä muutenkin kiinnostuneille!

Tutkija Kirsi Kommonen tekee Helsingin kauppakorkeakoulussa väitöskirjatutkimusta kansallisista värikulttuureista tarkoituksena mm. vertailla kiinalaista ja suomalaista värikulttuuria.

Tutkimukseen liittyvässä workshopissa keskustellaan suomalaisesta värikulttuurista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Kirsi kutsuu paikalle alan ammattilaisia eri toimialoilta: mm. teollinen muotoilu, muotisuunnittelu, graafinen suunnittelu, sisustussuunnittelu, värikonsultointi ja koulutus.

Päivämäärä on perjantai 5.9. klo 12-16 ja tilaisuus järjestetään Helsingin kauppakorkeakoulun tiloissa Helsingissä. Toinen workshop järjestetään marraskuussa.

Mikäli sinulla on aiheesta kokemusta ja olet kiinnostunut osallistumaan ota yhteyttä suoraan Kirsi Kommoseen, sähköpostiosoite kirsi.kommonen(at)hse.fi

Head reisi! = Hyvää matkaa!

Laupan kartano kuva Päivi Hintsanen


Painotyö menossa kuva: Päivi Hintsanen


Olenpa taas yhtä kokemusta rikkaampi - ja Päivi myös! Vietimme toissa viikonlopun Eestissä perunapainon ja hyvien ihmisten parissa.

Osallistuimme kolmansille kansainvälisille Perunapaino festareille eli Rahvusvaheline Kartulitrüki Festivaleille. Festarit järjestettiin Laupan kartanossa n. 100km Tallinnasta Viljandin suuntaan. Festareiden järjestäjänä toimivat Katri Kuusk ja Mirja Majevski. Kartulitrüki festareiden kotisivuille pääset tästä http://www.printpotato.pri.ee/

Laupan kartanoon kokoontui perjantai - iltapäivänä parisenkymmentä ihmistä - suurin osa porukasta oli eestiläisiä taiteen/ graafisen/ tai jotain muuta sinnepäin alan opiskelijoita tai tekijöitä. Lisäksi me kaksi suomityttöä ja yksi espanjalainen valokuvaaja. Perjantai käynnistyi avajaisjuhlallisuuksilla. Tosi mainion avajaisluennon piti englantilainen John Phillips London Print Studiosta http://www.londonprintstudio.org.uk/index.html. John sai meidät uskomaan, että perunalla on painoarvoa - peruna on muuttanut maailmaa ja muuttaa sitä edelleen : -)

Lauantain ja sunnuntain työskentelimme. Perunapainoa tehtiin monenlaisille papereille ja monenlaisin värein mm. maavärejä käyttäen, tekniikkana munatemperana. Ja pidinpä itsekin pienen alustuksen lauantaina - kerroin maa- ja kasvivärien luonnonläheisistä käyttömahdollisuuksista kankaan- ja paperin kuvioinnissa.
Festareiden aikana valmistuneista töistä kootaan näyttely Eestin taideakatemian (Eesti Kunstakademia) galleriaan - toivottavasti mekin päästään sinne mukaan!

Ja kyllä, kyllä - peruna on kuin onkin aivan loistava työväline painokuvion tekemiseen: aina saatavilla, edullinen ja toimiva sekä melkoisen monipuolinenkin! Ja eestiläiset ovat mukavia, matkustaminen julkisilla välineillä älyttömän halpaa ja eestin kieli on suomalaisen korvassa ehkä maailman hauskin kieli. Festarista jäi mukavat muistot - festaritarinoita lisää sitten ehkä seuraavien Värjäripäivien nuotiotulilla....

Mesiangervo

Hei kaikki,

onkon kenellekkään sattunut seuraavanlaista punaisella verilipeäsuolalla mesiangervolla värjättäessä:
väriliemiemestä tulee ihanan turkoosinsinistä, mutta jostain syystä toisinaan väri ei tartu lankaan juuri ollenkaan tai lanka jää kirjavaksi ja toisinaan saan ihanaa sinivihreää väriä! Väriliemi ja aineiden mittauksen olen aina tehnyt täsmälleen Aittoniemen ohjeen mukaan. Voiko joku auttaa kysyy
Berthonia

Nokkosvärjäykset

Olisi mielenkiintoista kuulla onnistuiko värjäys nokkosenjuurilla värjäriviikonloppuna?

Jorman parta luonnollisessa elinympäristössään

Tässä kuvia siitä Evon värjäripäivillä mietityttäneestä Jorman parrasta luonnollisessa elinympäristössään. Ehkä tämä auttaa hieman jäkälälajin tunnistamisessa. Ja vielä yleiskuva ympäristöstä:



(Kuvat: Eevulin poika Aapo)

Partaisat kurssisadot Evosta

Jorman parta (onko tämä vieläkin mysteeri?)


Päivin parrat


Seitikit leijumassa

Lisää kuvia täydennetään Killan galleriaan lähipäivinä! Kaikki kiltalaisten kuvat värjäyksistä ja muusta Evolla touhutusta ovat tervetulleita sekä galleriaan (meilaa Päiville, gallerian pääsivulla ohjeet) tai blogiin!

Ehdotuksia Värjäripäiville

Kasasin tähän niitä kurssi/ luentoehdotuksia joista oli juttua Värjäripäivien aikana. Ehdotellaan joukolla lisää - saadaan runsaampi kirjo. Myös sopivaa kurssittajaa/ luennoitsijaa voisi ehdottaa - vaikka itseäänkin!

1. Puutarhan satoa väripadassa M. Nummi-Karttunen

2. Maavärit/ työnäytös & luento A. Wikström

3. Luonnonvärit ja ekologisuus - luento T.Laurila

4. Perinnetekniikat - kuten tänä vuonna nokkonen & kehruu

5. Vuoden 2009 värikasvi pietaryrtti - luento M. Keskitalo

6. Keskiaikainen värjäyskurssi: pukeutuminen ja värjäys k-ajan tyyliin

7. Nahan värjääminen

8. Koruja: puuhelmet, ja luu & sarvet väripadassa

9. Peruskurssin lisäksi vaikka n. joka toinen vuosi kyyppivärjäys: morsinko/ indigo ja selluloosakuitujen värjäys

10. Joku kansainvälinen kurssittaja

11. Luonnonpuretteet

12. Vuoden värikasvin pietaryrtin tiimoilta: luento keltaisista väreistä

12. Värjätyn materiaalin hyödyntäminen:

-koukkuaminen

-nauhat: lauta-, pirtanauha, kumihimo -tekniikka

-miniryijy

-käsintuftaus

Jäkälävärjäyksen etiikka

Jäkälävärjäys on mielenkiintoinen luonnonväreillä värjäämisen alue - se on myös osa Suomen kulttuuri- ja värjäyshistoriaa. Tosiasia kuitenkin on, että jäkälät ovat kovin hitaasti uusiutuva luonnonvara. Voiko niitä sitten käyttää lainkaan värjäämiseen? Mitä mieltä muut blogin lukijat olette?
Tässä joitain mietteitä asiasta - itseäni asia ainakin askarruttaa:
1. Uhanalaisia ja harvinaisia jäkäliä ei kerätä ollenkaan
2. Ylipäätään jäkäliä kerätään VAIN vähän ja pieniä värjäysmääriä varten
3. Jäkäliä kerätään max kymmenesosa tai sitä vähemmän alueen kasvustosta
4. Samalta alueelta ei kerätä peräkkäisinä vuosina vaan jätetään luonnolle palautumisaikaa
5. Kerätään mahdollisuuksien mukaan vain jäkälän 'sieniosa' thallus (päällimmäisenä näkyvä osa). Tällä keräämistavalla pitäisi olla vähemmän haitallinen vaikutus jäkälän kasvuun - ?Väriaineet ainakin sijaitsevat sieniosassa.
6. Kerätään maahan pudonneita tai kasvupinnastaan irtautuneita jäkäliä ns. found lichens. Jäkälät voi myös kerätä alueelta, joka muutoinkin tullaan siistimään/ hävittämään. Värjäripäivien kurssijäkälien suhteen omatuntoni on puhdas : -) sillä jäkälät keräsin mummolan metsästä alueelta, joka tullaan jokatapauksessa raivaamaan luontopolun tieltä.

Voidaan myös tuumata sitä tosiseikkaa, että jäkälistä saadaan näitä harvinaisempia punaisia ja violetteja väriaineita ihan omien metsiemme tuottamana. Muutoinhan nämä värit useinmiten ovat peräisin aika pitkän kuljetusmatkan takaa tulleista väriaineista (ja ei niitä ns. synteettisiäkään värejä täällä Suomessa valmisteta...no Euroopassa kai kuitenkin). Itse kyllä haluan värifriikkinä kokeilla kaikenlaista ja tutustua moniin maailman väreihin, mutta koen tarpeellisena tiedostaa myös toimintani vaikutukset.