Nyt kaikki värjärit metsään - veriseitikit ovat nousseet pintaan joukolla (ainakin täällä Hämeessä)! Kuvassa on eilinen saaliini - enkä edes ehtinyt metsään etsimään, keräsin vain polun varrelta. Muitakin seitikkejä (keltaisia ja oransseja) löytyy mukavasti, ja ensimmäiset veriheltatkin ovat ilmaantuneet. Sitä paitsi syötäviä sieniä on myös paljon, aamulenkillä löytyy aina lounastarpeiksi herkkutatteja, ruskotatteja, leppärouskuja, limanuljaskoita ym. Antoisaa sienisyksyä kaikille!
4 kommenttia:
Hieno saalis, Eila!
Pitäisi vaan ehtiä itsekin metsään keräämän talven värjäystarpeita. Noin niinkuin kuvaannollisesti metsään tulee kuitenkin melko runsaasti sentään mentyäkin :-)
Tällä viikolla olemme värjänneet Karstulassa kasvivärjäyskurssilla mm. Keuruun vanhan kirkon vierestä kerätyillä veriseitikeillä. Hyvin nekin onnistuivat!
Heippa!
Tosi hyvä saalis!
Nummelanharjulla on verihelttaseitikkejä paljon, parina päivänä olen keräillyt ja varmaan pari-kolme kiloa on tuoreita sieniä kasassa. Nyt ne ovat valloittaneet meidän saunanlauteet.
Sellaista vain olen pohdiskellut että kuinka paljon saman sienilajin ulkonäkö voi oikein vaihdella? väliin kun löytyy pinnaltaan ihan vaaleanruskeita ja väliin taas paljon tummempia. kaikista olen ollut metsässä bongaavinani punaiset heltat, mutta sitten kotona valossa jotkut ovatkin lähinnä ruskeita... Kun en kuitenkaan ole mikään sieniekspertti, niin onko riskiä sekoittaa noita värisieniä (verihelttaseitikkejä) esim. suippumyrkkyseitikkiin? Niitä en kuitenkaan mieluusti kotiini kantaisi kun on noita pieniä ja vikkeliä kotona värjäyskavereina... (aikaisemmat sienivärjäilyni olen tehnyt anopin keräämillä veriseitikeillä, nyt ensimmäistä kertaa itse saalistamassa)
Osaisiko joku valaista hieman?
Minä luulisin, että verihelttaseitikkiä ei helposti sekoita kuin muihin hyvin lähisukusiiin, ruostehelttaseitikkiin, hurmeseitikkiin ja oliko niitä nyt muita. Kaikki ne ovat kuitenkin hyviä värisieniä.
Eikö suippumyrkkyseitikki ole aika eri näköinen?
Jos keräämilläsi seitikeillä on keltainen jalka ja kontrastia punaisin/ruskeisiin/oransseihin helttoihin, niin silloin olisin aika huoletta. Verihelttojen lakin yläpinnan väri voi vaihdella sienen iän ja kosteuden mukaan, mutta ne heltat ja keltainen jalka ovat hyvät tuntomerkit.
Väriseitikkejäkään ei parane pienten pistää suuhunsa, vatsavaivoja niistäkin kai voi tulla. Joku tietävämpi voi vielä kertoa paremmin:)
No hyvä homma. Sienikirjoja selaillessani tulin lopulta siihen johtopäätökseen, että ilmeisesti tuo suippumyrkkyseitikki on aika selvästi tanakampi kuin nuo mitä värjäykseen kannattaa keräillä, joten eiköhän ne jää metsään ihan luontaisesti.
Eipä meillä lapset onneksi noita värisieniä syö, tuo myrkyllisin sieni vaan alkoi vähän pelottaa kun sitä kuulemma riittää jo ihan pikku palanen aiheuttamaan ainakin vakavan munuaisvaurion. Puolitoistavuotiaan aivoituksista kun ei koskaan voi olla ihan varma, jos vaikka päättäisi joskus maistaa. käsittääkseni tuota verihelttaseitikkiä saa kuitenkin jo jonkin verran pistellä vatsanpurujen aikaansaamiseksi.
Ja ei kun metsään siis! :)
Lähetä kommentti