maanantai 11. elokuuta 2008

Mesiangervo

Hei kaikki,

onkon kenellekkään sattunut seuraavanlaista punaisella verilipeäsuolalla mesiangervolla värjättäessä:
väriliemiemestä tulee ihanan turkoosinsinistä, mutta jostain syystä toisinaan väri ei tartu lankaan juuri ollenkaan tai lanka jää kirjavaksi ja toisinaan saan ihanaa sinivihreää väriä! Väriliemi ja aineiden mittauksen olen aina tehnyt täsmälleen Aittoniemen ohjeen mukaan. Voiko joku auttaa kysyy
Berthonia

3 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Minua kiinnostaa verilipeä itsessään? Mistä sitä saa? Eikö se ole melkoista myrkkyä?

En ole itse kokeillut muulla kuin alunalla ja rautasulfaatilla, koska minulla ei ole pihaa ja joudun värjäilemään keittiössä ja joskus kavereiden mökillä. Uskaltaako verilipeällä värjätä keittiössä?

Terhikki M kirjoitti...

Punainen verilipeäsuola on kaloumferrisyanidia, joka on ihmisen terveydelle haitallista ja tietystimyös ympäristölle. Toinen sinisen värjäämisessä käytettävä natriumditioniitti on samanlainen. Ilman niitä ei taida oikein indigosta värejä irtoilla.
Minä olen mesiangervolla värjännyt monesti ja kokemukset ovat täysin samat kuin Berthoniallakin. Luulen siihen vaikuttavan jonkin verran kasvinkeruun ajankohdan ja maaperän eli sen kuinka paljo se mahdollisesti sisältää indigoa

Ulla kirjoitti...

Keittiössä ei siis kannata värjätä - ei natriumditioniitilla eikä tällä kaliumferrisyanidilla!

Ditioniitti sinänsä reagoidessaan kyyppivärjäyksen aikana muuttuu ympäristölle ei-haitalliseksi sulfaatiksi. Tarkoittaa siis käytännössä sitä, että ditioniitti on voimakas pelkistin ja myrkky 'purkkiolomuodossaan' ja lisäksi tietysti ongelmajäte. MUTTA onnistuneen värjäysprosessin jälkeen se muuttuu ja voidaan laimentaen + tarvittaessa neutraloiden kaataa viemäriin. Tätä asiaa selvittelimme ympäristöihmisiltä Kasviväriprojektin aikana.