Värisuora!

Seuraa alkutalven virallinen hupiosio: Testaa omaa värinäköäsi sekoitetulla liukuvärikartalla!:

http://www.xrite.com/custom_page.aspx?PageID=77


edit: linkki ei sitten pelittänyt, tämä on korjattu ja tarkennettu versio... sori....

Uusin silmin -näyttely

20.11.-9.12.2008

Miten kangaskääröt pursuavat värikkäinä kaapista, miten hämärän saa kirjottua vanhalle räsymatolle, miten luonnon värit hehkuvat minitekstiileissä? Näitä havaintoja ja iloja näet Valkeakoski-opiston näyttelyhallissa.

 

Valkeakoski-opiston Kokeilevan käsityön syventävien opintojen ryhmä tarkkaili Silmät avautuu -tehtävässä erilaisia ilmiötä vuoden ajan kerran viikossa - löytyi mm. arjen ihmetystä, tutkimusmatka lähiympäristöön, maiseman tai valon muuttuminen vuoden kiertokulussa. Kohteen tarkkailu dokumentoitiin valokuvaamalla ja kirjoittamalla ajatuksia muistiin. Havaintojen jälkeen jokainen opiskelija suunnitteli ja toteutti ideansa kirjomalla, tilkkutyönä, huovuttamalla tai yhdistämällä eri työtapoja tekstiiliteokseksi.

 

Näyttelyn toinen osa koostuu Kokeilevan käsityön perusopintojen opiskelijoiden Väriä luonnosta -kuvakudoksista. Tehtävän tavoitteena oli tutustua johonkin luonnon väri-ilmiöön, mikä inspiroi tai on inspiroinut ja antanut elämyksiä. Kuvakudos kehyksissä on yksi vanhimpia käsityötekniikoita. Se antaa monia mahdollisuuksia suunnitella ja kokeilla erilaisia sidoksia ja materiaaleja. Työtapa rajoittaa työn kokoa tekovaiheessa, mutta useasta pienestä kuvakudoksesta voit koota suuremman työn tai yhdistää kuvakudoksen esim. vaatteeseen. Kuvakudoksissa on käytetty sekä kasviväreillä että teollisesti värjättyjä lankoja.

 

Näyttelyn työt on valmistettu Valkeakoski-opistossa lukuvuoden 2007-2008 aikana. Silmät avautuu -työt olivat esillä syyskuussa Virossa, Viljandin kirjastossa. Väriä luonnosta -työt matkaavat keväällä 2009 Hämeenlinnaan.

 

Valkeakoski-opiston näyttelyhalli

Kauppilankatu 2

37600 Valkeakoski

 

Näyttely on avoinna:  ma – to  klo 10 - 20

                                   pe          klo 10 - 18    

      su          klo 13 - 16

      la           suljettu

 

Lisätietoja: Maarit Humalajärvi, tekstiilityön opettaja, Valkeakoski-opisto

maarit.humalajarvi@vlk.fi         

040- 335 7008

---

Explore the seven wonders of the world Learn more!

Värjärikillasta lehtijuttu!

Valoa ja voimia kaikille marraskuulle!

Värjärikillasta on tulossa lehtijuttu. Kiva! Juttu tulee seuraavaan Sisustusvinkki -lehteen, joka on kaupoissa joskus lähiviikkoina.

Väijykääpä siis lehtihyllyillä!

Uusi Värillä-lehti on ilmestynyt!

Niin kuin me kaikki ei sitä jo tiedettäisi... =D

Mutta tiedoksi ja mainokseksi kaikille teille jotka blogia luette mutta ette ole (vielä!) Värjärikillan jäseniä: Kilta julkaisee kaksi kertaa vuodessa ilmestyvää Värillä-nimistä jäsenlehteä. Se on taas täynnä kivoja juttuja ja hyviä vinkkejä. Kiitoksia toimittajille Tiinalle ja Ullalle!

mitä tänään tehtäisiin?

Joku täällä blogissa kyseli aiemmin, että mitä näistä värjätyistä langoista tehdään ja mihin niitä käytetään. Vastaani tuli yksi tällainen kuva piposta, joka on ihan aktiivikäytössä. Näin syyspimeällä sen punainen väri tuntuu niin lämpimältä.

ps. pompulat pipon päälaella ovat huovutettuja hiuspompuloita (eivät kasvivärjättyjä) - käytän niitä muokatakseni piposta päähän sopivan. Pipon malli on pyöräpuikoilla neulottu pötkylä. Päähän sopivan 'pipopussi' siitä muodostuu, kun solmin pipon yläpään kiinni jollain kivalla neulenauhalla tai esim näillä hiuspompuloilla. Vaihtelen kiinnitystä, sillä sehän tunnetusti virkistää!

Ulla

Indigovärjäilyä Jyväskylässä + paikallinen postituslista?

Syyskuun lopuksi Ulla, Niina ja minä tempaisimme kattilat, saavit ja väriaineet mukaan ja lähdimme värjäämään indigolla suurten vetten äärelle Korpilahdelle. Värjäysretki oli kaikinpuolin onnistunut ja mieli hyvä vielä pitkään. Lisää vastaavia reissuja on harkinnassa ja ihmettelen vain, miten tätä ei ole aiemmin tullut tehtyä. Kivaa oli kolmen hengen voiminkin, mutta jos joku on kiinnostunut lähtemään messiin seuraavan kerran (jota ei ole päätetty vielä), ottakoon yhteyttä, tai liittyköön uudelle postituslistalle, josta saa ja voi itse välittää tietoa alueen toiminnasta (lisää alla).

Jos on kiinnostunut järjestämään värjäyspäivän, varmaan muitakin kiinnostuneita löytyy. Aikataulujen vekslaaminen voi mennä ikuisuusprojektiksi, mutta ehkä parhaiten onnistuu niin, että sopii yhden tai kahden ihmisen kanssa päivämäärän ja paikan, sitten kutsuu muita innostuneita mukaan. Paikalle tulevat ne, jotka pääsevät.

Alueittain tieto kulkee varmaankin hyvin, jos kootaan jäsenistä alueellisia postituslistoja, mitä kautta tieto kulkee niille, jotka sitä haluavat. Eli kaikki Jyväskylän seutuvilla asuvat (tai muut alueen toiminnasta kiinnostuneet): avasin alueen värjäreille oman postitusryhmän osoitteessa groups.google.fi/group/varjarikilta-jkl. Jos olet kiinnostunut liittymään listalle, mene ym. sivulle ja klikkaa "Liity tähän ryhmään". Jos sinulla on Google-tunnukset (esim. gmail sekä tämä blogi käyttää googletunnuksia), kirjaudu niillä sisään tai sitten luo itsellesi tunnus. Jos tarvitset apua, voit meilata vaikka minulle paivi.hintsanen¤coloria.net ja kysyä.

Kaikki listalle kirjautuneet voivat lähettää tiedoteviestejä osoitteeseen varjarikilta-jkl (at) googlegroups.com, josta viestit menevät automaattisesti sähköpostina kaikkien listalle kirjautuneille. Postituslistan kautta kaikille kiinnostuneille välittyy tieto siitä, jos/kun seuraavan kerran menemme värjäämään tai jos joku muu organisoi värjäysjuttuja tai tarjolla on jotain muuta alueellista tarjontaa. Itse olen kiinnostunut kuulemaan mm., jos joku muu Jyväskylän seutuvilta on suunnittelemassa joko värjäysreissua tai esim. värisienten poimintareissuja. Autottomalle kaupunkilaiselle päivät luonnossa ovat harvinaista herkkua!

Muillakin paikkakunnilla on varmaan ihmisillä kiinnostusta tapaamaan värjäyksen merkeissä - pallo on teillä.

---

Lisää juttua indigovärjäilystä Coloria-blogissa.

Nyt löytyy veriseitikkejä!

Nyt kaikki värjärit metsään - veriseitikit ovat nousseet pintaan joukolla (ainakin täällä Hämeessä)! Kuvassa on eilinen saaliini - enkä edes ehtinyt metsään etsimään, keräsin vain polun varrelta. Muitakin seitikkejä (keltaisia ja oransseja) löytyy mukavasti, ja ensimmäiset veriheltatkin ovat ilmaantuneet. Sitä paitsi syötäviä sieniä on myös paljon, aamulenkillä löytyy aina lounastarpeiksi herkkutatteja, ruskotatteja, leppärouskuja, limanuljaskoita ym. Antoisaa sienisyksyä kaikille!

Mäntpistiäinen

Seinävaatetta varten aloin taas värjäämään kankaita ja kudonnaisia. Värjäykseen on tullut "pieni", lähes 30-vuoden paussi johon me naiset monasti päädymme. Taas sormet syyhyää siihen malliin että moni muu asia saa jäädä taka-alalle.
Aloitin värjäyskokeilun pajunlehdillä. Kahlasin vanhoja värjäysoppaita läpi. Olin suorastaan unohtanut kuinka menetellään. Puretin ensimmäiset vanhat lakanat pesusoodalla ( jossain oppaassa suositeltiin puuvillalankojen purettamiseen) ja alunalla. Väri tuli haalempaa kuin seuraavalla keralla pelkällä alunalla puretettaessa. Olisko viikon liemen seisottamisella osuutta asiaan. Värjäsin pienemmällä liemimäärällä monta kertaa ja tuntui kuin koko ajan keltaisuus kirkastuisi. Toki erilaiset meateriaalit vaikuttaa tietty asiaan.
Kaikista kirkkain väri tuli tähän ylhäällä kuvassa olevaan poppanaan jonka kuteet on leikattu vanhoisa lakanoista.

Näin keltaiselta poppananpala näytti vielä sadevedellä huuhtomisen jälkeenkin. Pienet taitteet ei haittaa, aion käyttää niitä efekteinä seinävaatteessa.

Juttuja Värillä lehteen!!!!

Hei väki!

Teemme taas Värjärikillan Värillä - jäsenlehteä - syksyn numero jaetaan jäsenille lokakuun aikana.

Olisikos bloggaajissa innokkaita juttujen kirjoittajia? Värillä -lehteen voi lähettää juttuja kaikesta luonnonvärejä ja niillä värjäämistä käsittelevistä aiheista. Lisäksi kiinnostavat myös läheltä liippaavat aiheet esim. kehruu, neuleet ja kaikki erilaiset käsityöohjeet joissa värjättyä materiaalia voi käyttää. Myös kirja-arvostelut/ suositukset hyvistä käsityöalan kirjoista.

Värillä -lehteen voivat kirjoittaa muutkin kuin Värjärikillan jäsenet. Ei -jäsen saa palkakseen ilmaisen lehden ja tietysti roppakaupalla lukijoiden ihailua : -)

Juttujen tulee olla perillä viimeistään 15.9.2008 mennessä ja ne voi meilata osoitteeseen tiina.leino@mac.com. Myös kuvamateriaali on tervetullutta!

Shibori-esimerkki

Tässä esimerkki kasvivärien käytöstä shibori-menetelmällä tehdyssä taidetekstiilissä.

Yläkulo. 2006. Päivi Vaarula

Hei kaikki

Tervetuloa Hämeenlinnaan Wetterhoffinkadulle 2.9. - 30.9. näkemään Merianne Nebon ja Päivi Vaarulan työn tuloksia. Meriannelta on näytteillä kenkiä ja laukkuja ja Päiviltä taidetekstiilejä. Kummankin töissä värjäys näyttelee yhtä osaa. Näyttely auki ma - pe 8 - 16.

Päivi

Värien kestoista

Värien kestoista

Kasviväreillä värjättäessä värinkestoihin vaikuttavat kovin monet seikat: kasvi, työvälineet, työmenetelmä, apuaineet, pH... Tästä syystä kasvivärjäyksessä kestoille voidaan antaa vain suuntaa antavia arvoja tai määritellä mutu määrittelyin, kestää hyvin tai huonosti jne. Kesto-ominaisuuksiakin on monia: valon, pesun, emäksien, happojen, hien, sään, kloorin jne. Kasvivärjäyksessä me useimmiten tarkoitamme valonkestoa kun puhumme värinkestoista. Villaahan pestään varovaisesti ja harvoin, joten siksi meillä Suomessa pesunkesto on jäänyt sivumpaan. Yleistäen voidaan sanoa että samalla kasvilla värjättäessä vaalemapi sävy kestää huonommin valoa ja tummempi huonommin pesua. Onneksi meillä on kuitenkin perinnetietoa hyvistä värikasveista:) !

Hämeenlinnan Keskiaikamarkkinoilla

Oltiin sitten Hämeenlinnassakin Keskiaikamarkkinoilla, 15.-17.8. Anttilan Eila ja Ojasen Sirkka hämmentelivät väripatoja kolmena päivänä, ja työnäytöstä kävi ihmettelemässä huomattava määrä markkinoilla käyneistä 11.000:sta ihmisestä. Työnäytöksemme oli osa aluetta, jolla Kulttuuriosuuskunta Kide (jonka jäseniä molemmat olemme) esitteli taitojaan tekstiilin ja keramiikan aloilla. Toki Värjärikiltaakin mainostimme joka toisessa lauseessa, jonka suustamme päästimme. Kuvissa esiinnymme me sekä värjäämiämme lankoja, joiden sävyt ovat peräisin krapista ja pihlajanlehdistä. Lisäksi värjäsimme vielä raparperinlehdillä ja paatsamankuorella. Suosittelemme näitäkin markkinoita kaikille vanhoista työtavoista kiinnostuneille!

(valokuvat: Susanna Immonen)

Workshop Suomen värikulttuuri perjantaina 5.9.2008

Tiedoksi väreistä muutenkin kiinnostuneille!

Tutkija Kirsi Kommonen tekee Helsingin kauppakorkeakoulussa väitöskirjatutkimusta kansallisista värikulttuureista tarkoituksena mm. vertailla kiinalaista ja suomalaista värikulttuuria.

Tutkimukseen liittyvässä workshopissa keskustellaan suomalaisesta värikulttuurista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Kirsi kutsuu paikalle alan ammattilaisia eri toimialoilta: mm. teollinen muotoilu, muotisuunnittelu, graafinen suunnittelu, sisustussuunnittelu, värikonsultointi ja koulutus.

Päivämäärä on perjantai 5.9. klo 12-16 ja tilaisuus järjestetään Helsingin kauppakorkeakoulun tiloissa Helsingissä. Toinen workshop järjestetään marraskuussa.

Mikäli sinulla on aiheesta kokemusta ja olet kiinnostunut osallistumaan ota yhteyttä suoraan Kirsi Kommoseen, sähköpostiosoite kirsi.kommonen(at)hse.fi

Head reisi! = Hyvää matkaa!

Laupan kartano kuva Päivi Hintsanen


Painotyö menossa kuva: Päivi Hintsanen


Olenpa taas yhtä kokemusta rikkaampi - ja Päivi myös! Vietimme toissa viikonlopun Eestissä perunapainon ja hyvien ihmisten parissa.

Osallistuimme kolmansille kansainvälisille Perunapaino festareille eli Rahvusvaheline Kartulitrüki Festivaleille. Festarit järjestettiin Laupan kartanossa n. 100km Tallinnasta Viljandin suuntaan. Festareiden järjestäjänä toimivat Katri Kuusk ja Mirja Majevski. Kartulitrüki festareiden kotisivuille pääset tästä http://www.printpotato.pri.ee/

Laupan kartanoon kokoontui perjantai - iltapäivänä parisenkymmentä ihmistä - suurin osa porukasta oli eestiläisiä taiteen/ graafisen/ tai jotain muuta sinnepäin alan opiskelijoita tai tekijöitä. Lisäksi me kaksi suomityttöä ja yksi espanjalainen valokuvaaja. Perjantai käynnistyi avajaisjuhlallisuuksilla. Tosi mainion avajaisluennon piti englantilainen John Phillips London Print Studiosta http://www.londonprintstudio.org.uk/index.html. John sai meidät uskomaan, että perunalla on painoarvoa - peruna on muuttanut maailmaa ja muuttaa sitä edelleen : -)

Lauantain ja sunnuntain työskentelimme. Perunapainoa tehtiin monenlaisille papereille ja monenlaisin värein mm. maavärejä käyttäen, tekniikkana munatemperana. Ja pidinpä itsekin pienen alustuksen lauantaina - kerroin maa- ja kasvivärien luonnonläheisistä käyttömahdollisuuksista kankaan- ja paperin kuvioinnissa.
Festareiden aikana valmistuneista töistä kootaan näyttely Eestin taideakatemian (Eesti Kunstakademia) galleriaan - toivottavasti mekin päästään sinne mukaan!

Ja kyllä, kyllä - peruna on kuin onkin aivan loistava työväline painokuvion tekemiseen: aina saatavilla, edullinen ja toimiva sekä melkoisen monipuolinenkin! Ja eestiläiset ovat mukavia, matkustaminen julkisilla välineillä älyttömän halpaa ja eestin kieli on suomalaisen korvassa ehkä maailman hauskin kieli. Festarista jäi mukavat muistot - festaritarinoita lisää sitten ehkä seuraavien Värjäripäivien nuotiotulilla....

Mesiangervo

Hei kaikki,

onkon kenellekkään sattunut seuraavanlaista punaisella verilipeäsuolalla mesiangervolla värjättäessä:
väriliemiemestä tulee ihanan turkoosinsinistä, mutta jostain syystä toisinaan väri ei tartu lankaan juuri ollenkaan tai lanka jää kirjavaksi ja toisinaan saan ihanaa sinivihreää väriä! Väriliemi ja aineiden mittauksen olen aina tehnyt täsmälleen Aittoniemen ohjeen mukaan. Voiko joku auttaa kysyy
Berthonia

Nokkosvärjäykset

Olisi mielenkiintoista kuulla onnistuiko värjäys nokkosenjuurilla värjäriviikonloppuna?

Jorman parta luonnollisessa elinympäristössään

Tässä kuvia siitä Evon värjäripäivillä mietityttäneestä Jorman parrasta luonnollisessa elinympäristössään. Ehkä tämä auttaa hieman jäkälälajin tunnistamisessa. Ja vielä yleiskuva ympäristöstä:



(Kuvat: Eevulin poika Aapo)

Partaisat kurssisadot Evosta

Jorman parta (onko tämä vieläkin mysteeri?)


Päivin parrat


Seitikit leijumassa

Lisää kuvia täydennetään Killan galleriaan lähipäivinä! Kaikki kiltalaisten kuvat värjäyksistä ja muusta Evolla touhutusta ovat tervetulleita sekä galleriaan (meilaa Päiville, gallerian pääsivulla ohjeet) tai blogiin!

Ehdotuksia Värjäripäiville

Kasasin tähän niitä kurssi/ luentoehdotuksia joista oli juttua Värjäripäivien aikana. Ehdotellaan joukolla lisää - saadaan runsaampi kirjo. Myös sopivaa kurssittajaa/ luennoitsijaa voisi ehdottaa - vaikka itseäänkin!

1. Puutarhan satoa väripadassa M. Nummi-Karttunen

2. Maavärit/ työnäytös & luento A. Wikström

3. Luonnonvärit ja ekologisuus - luento T.Laurila

4. Perinnetekniikat - kuten tänä vuonna nokkonen & kehruu

5. Vuoden 2009 värikasvi pietaryrtti - luento M. Keskitalo

6. Keskiaikainen värjäyskurssi: pukeutuminen ja värjäys k-ajan tyyliin

7. Nahan värjääminen

8. Koruja: puuhelmet, ja luu & sarvet väripadassa

9. Peruskurssin lisäksi vaikka n. joka toinen vuosi kyyppivärjäys: morsinko/ indigo ja selluloosakuitujen värjäys

10. Joku kansainvälinen kurssittaja

11. Luonnonpuretteet

12. Vuoden värikasvin pietaryrtin tiimoilta: luento keltaisista väreistä

12. Värjätyn materiaalin hyödyntäminen:

-koukkuaminen

-nauhat: lauta-, pirtanauha, kumihimo -tekniikka

-miniryijy

-käsintuftaus

Jäkälävärjäyksen etiikka

Jäkälävärjäys on mielenkiintoinen luonnonväreillä värjäämisen alue - se on myös osa Suomen kulttuuri- ja värjäyshistoriaa. Tosiasia kuitenkin on, että jäkälät ovat kovin hitaasti uusiutuva luonnonvara. Voiko niitä sitten käyttää lainkaan värjäämiseen? Mitä mieltä muut blogin lukijat olette?
Tässä joitain mietteitä asiasta - itseäni asia ainakin askarruttaa:
1. Uhanalaisia ja harvinaisia jäkäliä ei kerätä ollenkaan
2. Ylipäätään jäkäliä kerätään VAIN vähän ja pieniä värjäysmääriä varten
3. Jäkäliä kerätään max kymmenesosa tai sitä vähemmän alueen kasvustosta
4. Samalta alueelta ei kerätä peräkkäisinä vuosina vaan jätetään luonnolle palautumisaikaa
5. Kerätään mahdollisuuksien mukaan vain jäkälän 'sieniosa' thallus (päällimmäisenä näkyvä osa). Tällä keräämistavalla pitäisi olla vähemmän haitallinen vaikutus jäkälän kasvuun - ?Väriaineet ainakin sijaitsevat sieniosassa.
6. Kerätään maahan pudonneita tai kasvupinnastaan irtautuneita jäkäliä ns. found lichens. Jäkälät voi myös kerätä alueelta, joka muutoinkin tullaan siistimään/ hävittämään. Värjäripäivien kurssijäkälien suhteen omatuntoni on puhdas : -) sillä jäkälät keräsin mummolan metsästä alueelta, joka tullaan jokatapauksessa raivaamaan luontopolun tieltä.

Voidaan myös tuumata sitä tosiseikkaa, että jäkälistä saadaan näitä harvinaisempia punaisia ja violetteja väriaineita ihan omien metsiemme tuottamana. Muutoinhan nämä värit useinmiten ovat peräisin aika pitkän kuljetusmatkan takaa tulleista väriaineista (ja ei niitä ns. synteettisiäkään värejä täällä Suomessa valmisteta...no Euroopassa kai kuitenkin). Itse kyllä haluan värifriikkinä kokeilla kaikenlaista ja tutustua moniin maailman väreihin, mutta koen tarpeellisena tiedostaa myös toimintani vaikutukset.

Värejä pihalta ja kasvimaalta

Evolla juteltaessa nousi esiin yksi mahdollinen teema ensi vuoden Värjäritapahtumalle: "Värikäs kasvimaa" (tai jotain sen suuntaista). Kannatan lämpimästi tätä teemaa, sillä onhan niin, että värikasveja etsiessä ei aina tarvitse lähteä omaa pihaa tai puutarhaa tai toria kauemmaksi. Monenlaiset kasvimaan asukit käyvät värjäykseen, ja usein niistä nimen omaan ne osat, jotka muuten heitettäisiin pois. Laitan tähän virikkeeksi ja yllykkeeksi kuvan muutamista omista kasvimaavärjätyistä langoistani.

Värit ovat (vasemmalta alkaen): raparperin lehdet rautapuretuksella, raparperin lehdet, raparperin juuri kymävärjäyksellä, raparperin juuri, raparperin juuren jälkiväri, porkkanan naatit alunapuretuksella, porkkanan naatit alunapuretuksella harmaalle langalle, rikkaruohosekoitus alunapuretuksella harmaalle langalle, sipulin kuorten toinen jälkiväri, sipulin kuorten ensimmäinen jälkiväri ja sipulin kuoret alunapuretuksella. Lankana kaikisssa on joko 7 veljestä tai Nalle.

Nyt siis kaikki korjaamaan satoa omalta tai ystävien pihalta, ja suunnittelemaan ensi vuoden kylvöjä värikkäin taka-ajatuksin!

Satoa Evolta 2008

Hei kaikki Evon värjäripäivillä olleet
Kotona ollaan ja värjäripäivien univajeet on nukuttu pois. Jäljellä on siis vain mukavia muistoja nautittaviksi talven pimeinä päivinä, kun työ uuvuttaa ja lähes ainoa värikäs asia on oma lankakori, josta voi ammentaa väriä omiin käsitöihin.

Jokaisen onnistuneen tapahtuman takana on usein kourallinen ahkeria ja tunnollisia ihmisiä talkoohengessä. Niin nytkin, joten tässä suurkiitos jokaiselle killan toimitsijalle sekä Mintulle, joka toimi koko viikonlopunkin juoksutyttönä ahkerasti ja iloisena puhumattakaan kaikesta etukäteistyöstä.

On mukavaa huomata, että niin kurssien vetäjät kuin osallistujatkin jakavat tietojaan ja taitojaan auliisti toisillekin. Pidetään kuitenkin mielessä se, että joillekin heidän erityistaitonsa on heille elinkeino, joten käytetään opittuja asioita uuden ideoimiseen mutta ei matkimiseen. Matkiminen ei ole uuden luomista vaan kähveltämistä, ainakin jos siihen sisältyy liiketoimintaa. Kurssien vetäjät asettuvat alttiiksi väärinkäytöksille, joten olkaamme tässä asiassa hienotunteisia.

Värjäripäivillä tuli jälleen kerran todennetuksi se, että käsityö ja käsillä tekeminen on tärkeä kanava sekä kansallisen että kansainvälisen kulttuurin säilymisessä. Peinteet siirtyvät läpi vuosikymmenten, vuosisatojen, jopa vuosituhansien usein juuri käsillä tekemisen kautta.
Kun itse neulon, saan samalla ajatella tapahtuneita asioita, laskea vapaaksi tunteeni ja päästä kosketuksiin omien rajojeni kanssa. Käsillä tekeminen rauhoittaa ja säätää aivot toiselle tasolle raskaan työpäivän päätteeksi. Neulomisiini liittyy rakkaus ja huolenpito, halu tehdä jotakin kaunista ja hyvää itselle ja toisille. Itse tehdyllä on erityinen voima, jonka antaa siihen annettu tunne. Tärkeintä ei ole se, mitä valmistuu, vaan aika, energia ja voima, jonka on sitä valmistaessaan käsityön saajalle pyhittänyt.

Moni värjäripäivillä huuhailee sen kanssa, mitä kauniista itse värjätyistä langoista voisi tehdä. Siinäpä siis haastetta ensi vuoden värjäripäiviä suunnitteleville.

Terveisin Pirjo Lackberg

Valonkestosta

(Niina tuolla kommentoi johonkin postiin valonkestosta, joten ajattelin pistää sille kokonaan oman juttunsa)



Olen heinäkuussa pistänyt käyntiin valonkestoprojektin, jota jo vuodenpäivät haudoin mielessäni. Siitä on lyhyt selostus coloria-blogissani. Miulla langat tosin ovat ikkunassa kiinni ja asumme avoimella paikalla, joten tuo valonmäärä on TODELLA rankka, eli langat ovat ehkä liiankin framilla oikeita tuloksia varten ja varmasti haalistuvat aika nopeasti. Värjäriviikoilla tuli aika paljon värjättyä kaikenlaista uutta ja tarkoituksenani on pistää lankoja uudessa satsissa kestotestiin piakkoin.

Värjäriviikoilla puhuttiin paljon myös sinipuun (logwood, Haematoxylon) valonkestosta. Sillä värjätty lankahan tunnetusti haalistuu aika nopeasti ja jos sen esim. pesee heti värjäyksen jälkeen, väriä irtoaa miltei loputtomasti. Itse olen kumminkin huomannut, että kun värin antaa kuivua mahdollisimman pitkään langassa, se alkaa hiljalleen kestää pesua melko hyvin; esim. puoli vuotta sitten värjäämistäni langoista ei lähtenyt pesussa juuri lainkaan väriä. Sinipuun hurja maine huonona väriaineena on osittain totta (lanka todella haalistuu kohtuullisen paljon nopeassa ajassa) ja osittain perua siitä, että se oli suuri taloudellinen uhka esim. englantilaisille ja saksalaisille, joilla ei ollut aikanaan jalansijaa eteläamerikkalaisissa maissa, joista sitä sai hankittua: vieras väri vei rahat ulkomaille. Osin haalistumisen määrääkin on liioiteltu ja se juontuu ajasta, jolloin sinipuuta käytettiin indigon kanssa pääasiassa mustan värjäämiseen. Eli sinipuun avulla värjätty musta väri alkoi nopeasti sinertää eikä enää vaikuttanut niin mustalta.

Ajattelin ottaa pienen nipun (öh, vyyhden) sinipuuta, pistää siitä suurimman osan jätesäkkiin, jättää ulkopuolelle osan ja jättää parvekkeelle aurinkoiseen paikkaan. Käyn viikon välein siirtämässä jätesäkin suuta hieman ylemmäs, niin näkee, millä tavoin haalistuminen etenee. Aion kyllä pistää sinipuuta tuohon ikkunavalonkestoprojektiinikin, mutta tämän säkkikokeilun tuloksia odotettavissa siis joskus syksyn aikana.

Pietaryrtin värit tutuiksi kesällä 2009

Nyt keräämään ja kuivaamaan ensi vuoden värikasviksi valittua pietaryrttiä varastoon. (Älä säilytä kuitenkaan asuintiloissa, sisältää tujoni -nimistä ainetta ja saattaa aiheuttaa allergisia reaktioita). Vuonna 2009 tapaamme mahdollisesti Kristiinankaupungissa... Tarkempia tietoja täältä blogista sekä killan kotisivuilta viimeistään kevättalvella 2009.

Blogi-kurssi

Värjäripäivät ovat vuonna 2008 olleet todella mahtavat. Monia asioita on opittu. Tämä bloggaaminenkin on todella tärkeää oppia juuri nyt näillä päivillä

Raparperin juuret

Hyvät ihmiset, jos jostain syystä joudutte kaivamaan ylös raparperipuskanne, älkää heittäkö juuria menemään - niillä voi värjätä hienoja oransseja ja keltaisia värejä lankoihin. Värjätessä ei tarvita edes puretusaineita. Säästäkää siis juuret, vaikkapa pieniksi paloiksi pilkottuina.

homeiset langat..

onko kellään kokemusta, miten värjäysliemeen unohtuneille villalangoille on tapahtunut... hoksasin kesällä leikkimökin terassilta kannellisen sangon, jonka sisältö oli seuraavanlainen: santelipuun jälkivärjäysliemi, sukkahousujen värinen villalankavyyhti ja pari kolme kämmenenkokoista homehtunutta epämääräistä kasvustoa. Haju oli karmiva, lähes samanlainen kuin hapansilakoissa. Maistanut en, eikä kuvaa valitettavasti ole. Nyt tuo lähetys odottaa kotona vesisangossa, pois en malttanut heittää... miten saan tai saatan ottaa homeen pois!!!!????

Jäkälävärjäystä - jorman parta on pop!

Värjäripäivillä tehtiin jäkälävärjäyskokeiluja Eevan mökkisaarelta tuomilla jäkälillä. Jäkälä ristittiin jorman parraksi, sillä sitä ei kukaan tunnistanut. Värjäyksen lopputulos oli oikein hieno oranssinruskea - myös jälkivärin.

Jäkälää ei päivien aikana tunnistettu, mutta nyt veikkaan vahvasti, että jokin rustojäkälä se on (Ramalina sp). Tähän päädyin siksi, että a. yhdessä näin jo Värjäripäivillä pähkäilimme nettikuvien perusteella, b. kasvupaikan mukaan (saarella; kalliolla tai kivilohkareella) ja c. värjäystuloksen mukaan. Colorian sivut sekä Dominic Cardonin kirjakin auttoivat tunnistamisessa.

Voisikos joku asiantunteva vahvistaa?

Jäkäläkurssilla on ollut mukavaa ja Jorman partaa on ihmetelty.

Värjäripäivät, Päivin bloggauskurssi

Siis sitä nyt blogataan Päivin ankarassa ohjauksessa. Seitsemän veljeksen lukemisharjoitukset lukkarin koulussa kalpenevat näiden hurjien kokemusten rinnalla. Me ollaan kuulemma kurittomin bloggausporukka mitä ikinä on nähty, ja opettaja käyttäytyy sen mukaisesti. Voi näitä tukkapöllyjä ja nurkassaseisomisia... oioioioi... voi tätä tuskaa...

nepalin paperi kurssi

Pää ei enää toimi, mutta testataanpa toimii blogi.... sellainen ajatus tuli tässä kurssin aikana opiskelijoilta, että nepalilainen paperiarkintekotekniikka voisi kiinnostaa jatkossa. Massat siis voisi
erilaisia kasvimassoja, mutta arkit tehdään nepalilaisella menetelmällä. Hankaluutena on tietenkin se, ettei kukaan voi taata meille aurinkoista ilmaa kurssin ajaksi, koska arkkien kuivuminen nopeasti olisi melko välttämätöntä ao.tekniikassa. Mutta ehkäpä sen voisi ottaa vaikkapa osana paperikurssia... Pitää vielä miettiä miten sen organisoisi sujuvasti...

Värjärit hoi

opettelen juuri bloggausta värjäreitten seriffin opastuksella! täältä tullaan:)

opiskelua

päivän päätteeksi värin sijasta kirjaimia

Toivomus ensi kesän Värjäripäivien kurssiksi

Olisi kiva, jos ensi vuonna Värjäripäivillä olisi kurssi, jolla käytettäisiin luonnonpuretteita; raparperiä, pajun kuorta...jne. Onko kenelläkään kokemusta niiden käytöstä? Ovatko värisävyt yhtä vahvat kuin kemikaaleilla ja millaiset valon- ja pesunkestot ovat luonnonpuretteita käytettäessä?

Tiina

Varjaripäivät jatkuvat yhtä ihanana kuin aina ennenkin.Kiitos kaikille aktiiveille.

Hurraa ja Evolta terveisiä!

Jos NYT Värjärikillan blogi ei herkeä aktiiviseksi, niin jo on maailman ihme! Arvon nettigurumme on ottanut koko Värjäripäivien aaseja korvista, eiku... ;D Tyylillä "tehän bloggaatte tai sitten itkette ja bloggaatte" saa aikaan valtavasti vähässä ajassa.....

Kiitos Päivi, tästä tulee hauskaa!

Vaikka värjäripäivillä ollaankin, teimme tänään nokkosen varsista lankaa. Kuidun irroittaminen varsista oli ihanan hidasta tänä hektisenä aikana.

Värjäripäivillä

Olen ollut värjäripäivillä vasta päivän ja osaan jo ehkä käyttää blogia koska Päivi ei päästä minua lähtemään ennen kotiin. Kiitos Päiville!

Vanhahko värjäysmaininta nokkosesta

Coloriastoon on tulossa jossain vaiheessa vanhaa englanninkielistäkin
kirjallisuutta. Huomasin 1700-luvun lopulla / 1800-luvun alussa
julkaistuja tekstejä lukiessani, että monessa oppaassa mainittiin
nokkosen käyttö tekstiilikuituihin (nimenomaan) Ranskassa ja monissa
kirjoissa oli myös tämäntyyppinen lause (vapaasti käännettynä):
"Venäjällä nokkosen lehdillä värjätään vihreää ja juurilla keltaista."
Muutamissa kirjoissa mainittiin pelkkä juurilla keltaisen värjääminen.

Toki tuon ajan kirjoissa tieto toistaa itseään, eli kirjoihin usein
löydettiin tietoa muista kirjoista, mutta sen käsityksen saa, että
nokkonen on ollut Venäjällä hyvinkin merkittävä värjäyskasvi.

Itse olen kokeillut värjäykseen ainoastaan nokkosen maanpäällistä osaa
ja harvemmin kuullut/nähnyt juurien käytöstä. Onko jollakin kokemusta
tai tietoa asiasta? Jos joku ehtii kesäkuukausina kokeilla mokomaa,
olisi kiva nähdä blogissa kuvia asiasta!

--
Päivi Hintsanen
:COLORIA http://coloria.net
:Coloriasto http://www.coloriasto.net
:coloria.blogspot.com